TOUKOKUU 2019
Kevään merkkejä seuraten, tuntuu että aika kulkee nopeammin kuin keskitalvella. Ulos luontoon tekee mieli. Tai ainakin ulos tuijottelu ikkunasta lisääntyy. Teimme onnistuneen retken kulttuurimaisemiin Tuusulan Rantatielle huhtikuulla.
Vierailemme toukokuussa Lahden Reumayhdistykseen ja sieltä toivomme, että saamme “eväitä” meidän oman yhdistyksemme toimintaan. Käsityökerhossa ovat askarrelleet ahkerat kädet Keravan päivä- tapahtumaan tuotoksia. On hyvä, kun on tavoite, johon tähdätään. Sillä silmällä osallistumme Kässäfestareille Kaapelitehtaalle, jossa on myös Reumaliiton piste. Olemme myös hieman lähestyneet yrittäjiä toiveinamme saada lahjoituksia arpajaisiamme varten. Osin onnistuttiinkin. Kiitos heille.
Reumaliiton hyvä mielen huhtikuun tehtävä oli keskity hengitykseen. Joka pistää ajattelemaan sitä, että kuinka kohtaamme ympäristömme kiivastahtisen kulun kiiruhtamalla, paikasta toiseen, ajattelemalla jo seuraavaa tehtävää. Osaamalla pysähtyä, kuuntelemalla omaa hengitystämme ihan rauhassa nenän kautta sisään suun kautta ulos, voimme rauhoittaa oman mielemme. Tätä voi jokainen harjoittaa ihan itsekseen ja päivittäin. “Hengityksen avulla voi rentoutua ja rakentaa sisäistä rauhaa”. Kerrotaan Reumaliiton hyvän mielen Mielipakka-kortissa.
Minusta tuntuu, että me henkeä löytyy yhteisistä tapaamisista, retkistä. Näen iloisia kasvoja, innokasta puheen pulputusta. Ja sehän onkin tärkeintä, yhdessä oleminen ja tekeminen. Ja siihen antaa mahdollisuuden yhteinen yhdistyksemme Keravan ReTu. Olen jopa kadulla liikkuessani ruvennut katsomaan vastaantulijoita sillä silmällä, että pitäisikö tuo ihminen tuntea. Olemme olleet lipasvahteina vaalien aikaan, ja vuorot ovat vaihtuneet sujuvasti. Vapaaehtoisia on löytynyt. Tällaista palkatonta ja ihan pyyteetöntä yhteishenkeä täytyy kunnioittaa näin pienen ihmisen katsontakannalta. Onhan yhteinen hyvä ja epäitsekkyys sellaiselle ihmiselle ominaista. Kiitos kuuluu myös heille.
Keravan päivähän on 16.6 ja siellä on meillä myyntipöytä. Linnunpönttöjä, arpajaiset, käsitöitä. Tulkaahan katsomaan.
Toivottelen hyvää ja lämmintä kesää meille kaikille.
Siispä yritän pysyä ajan hermolla kuitenkin, vieläkin ja kaikesta huolimatta.
Sirpa
Kevään merkkejä seuraten, tuntuu että aika kulkee nopeammin kuin keskitalvella. Ulos luontoon tekee mieli. Tai ainakin ulos tuijottelu ikkunasta lisääntyy. Teimme onnistuneen retken kulttuurimaisemiin Tuusulan Rantatielle huhtikuulla.
Vierailemme toukokuussa Lahden Reumayhdistykseen ja sieltä toivomme, että saamme “eväitä” meidän oman yhdistyksemme toimintaan. Käsityökerhossa ovat askarrelleet ahkerat kädet Keravan päivä- tapahtumaan tuotoksia. On hyvä, kun on tavoite, johon tähdätään. Sillä silmällä osallistumme Kässäfestareille Kaapelitehtaalle, jossa on myös Reumaliiton piste. Olemme myös hieman lähestyneet yrittäjiä toiveinamme saada lahjoituksia arpajaisiamme varten. Osin onnistuttiinkin. Kiitos heille.
Reumaliiton hyvä mielen huhtikuun tehtävä oli keskity hengitykseen. Joka pistää ajattelemaan sitä, että kuinka kohtaamme ympäristömme kiivastahtisen kulun kiiruhtamalla, paikasta toiseen, ajattelemalla jo seuraavaa tehtävää. Osaamalla pysähtyä, kuuntelemalla omaa hengitystämme ihan rauhassa nenän kautta sisään suun kautta ulos, voimme rauhoittaa oman mielemme. Tätä voi jokainen harjoittaa ihan itsekseen ja päivittäin. “Hengityksen avulla voi rentoutua ja rakentaa sisäistä rauhaa”. Kerrotaan Reumaliiton hyvän mielen Mielipakka-kortissa.
Minusta tuntuu, että me henkeä löytyy yhteisistä tapaamisista, retkistä. Näen iloisia kasvoja, innokasta puheen pulputusta. Ja sehän onkin tärkeintä, yhdessä oleminen ja tekeminen. Ja siihen antaa mahdollisuuden yhteinen yhdistyksemme Keravan ReTu. Olen jopa kadulla liikkuessani ruvennut katsomaan vastaantulijoita sillä silmällä, että pitäisikö tuo ihminen tuntea. Olemme olleet lipasvahteina vaalien aikaan, ja vuorot ovat vaihtuneet sujuvasti. Vapaaehtoisia on löytynyt. Tällaista palkatonta ja ihan pyyteetöntä yhteishenkeä täytyy kunnioittaa näin pienen ihmisen katsontakannalta. Onhan yhteinen hyvä ja epäitsekkyys sellaiselle ihmiselle ominaista. Kiitos kuuluu myös heille.
Keravan päivähän on 16.6 ja siellä on meillä myyntipöytä. Linnunpönttöjä, arpajaiset, käsitöitä. Tulkaahan katsomaan.
Toivottelen hyvää ja lämmintä kesää meille kaikille.
Siispä yritän pysyä ajan hermolla kuitenkin, vieläkin ja kaikesta huolimatta.
Sirpa
MAALIS- HUHTIKUU 2019
Näin kevään nurkalla katselen ikkunasta ulos. Harakka tekee uutta pesää kantamalla risuja vanhasta pois. Näin hyödyntää vanhaa. Tällä tavalla me itsekukin otamme jotain vanhaa mukaan matkalla uuteen. Meillä jo elämänkokemusta omaavilla ihmisillä on mitä jakaa muille ja toisillemme. Itsenikin luen jo tähän kastiin, vaikka vuosia ei olekaan niin palon.
Tuo televisio, netti Facebook ym. some- liitännäiset suoltavat uutta tietoa solkenaan. Minulta tuppaa menemään ohi välllä jotain.
Uuden omaksuminen on haasteellisempaa kuin vanhan jo totutun toiminatavan mieltäminen. Sanotaan että vanhassa vara parempi. Jotenkin tuntuu että se sanonta ei nykypäivänä oikein toimi. Kouhkataan uusien asioiden parissa kuuntelematta muita.
Nyt olen menossa Reumaliiton koulutukseen “Mielen hyvinvointi- mieli ja minä”. Kaikki se mitä olemme, teemme, ja toimimme lähtee sisimmässäme olevasta varastosta. Se muokkautuu ympäristömme mukaan.
Jotta tuntee mielen hyväksi oltava joskus paha mieli. Eihän muuten tunnista sitä hyvää. Kiitos, toisen ihmisen kohtaaminen ja huomioiminen lähtee omasta mielialasta. Voit kulkea pää alaspäin niska kyyryssä ohitse. Tai päinvastoin tervehtiä ja kysellä kuulumisia. Samalla tavalla luonto musiikki, liikunta ihan mikä tahansa kohottaa mielialaa. Sitä täytyy pysähtyä ja nauttia.
Nyt on vaalit tulossa ja sen mukana monenmoista informaatiota. Pitää tehdä siihen liittyviä valintoja. Äänistämme kilpaillaan. Sotesoppa kiehui ja vanhustenhoito on mediassa usein esillä. Sinne päin elämässä olemme matkalla että pitää jo ajatella itse kukin miten tulevaisuudessa tämä hoituu.
Minusta tuntuu nyt että olen heittänyt verkot vesille, lankoja on joka suuntaan Toivottavasti eivät mene ihan sotkuun.
Suunnitelmissa keväänmittaan, erityisesti toukokuulle monenlaisia retkiä. Varmasti sinuakin kiinnostaa joku. Minä ainakin olen aina valmis näkemään ja kokemaan uutta. Ihan Suomessa ja ulkomailla. Onkohan jotain isän peruja ( oli nuoruudessaan merimies.)
Siispä yritän pysyä ajan hermolla kuitenkin.
Sirpa
Näin kevään nurkalla katselen ikkunasta ulos. Harakka tekee uutta pesää kantamalla risuja vanhasta pois. Näin hyödyntää vanhaa. Tällä tavalla me itsekukin otamme jotain vanhaa mukaan matkalla uuteen. Meillä jo elämänkokemusta omaavilla ihmisillä on mitä jakaa muille ja toisillemme. Itsenikin luen jo tähän kastiin, vaikka vuosia ei olekaan niin palon.
Tuo televisio, netti Facebook ym. some- liitännäiset suoltavat uutta tietoa solkenaan. Minulta tuppaa menemään ohi välllä jotain.
Uuden omaksuminen on haasteellisempaa kuin vanhan jo totutun toiminatavan mieltäminen. Sanotaan että vanhassa vara parempi. Jotenkin tuntuu että se sanonta ei nykypäivänä oikein toimi. Kouhkataan uusien asioiden parissa kuuntelematta muita.
Nyt olen menossa Reumaliiton koulutukseen “Mielen hyvinvointi- mieli ja minä”. Kaikki se mitä olemme, teemme, ja toimimme lähtee sisimmässäme olevasta varastosta. Se muokkautuu ympäristömme mukaan.
Jotta tuntee mielen hyväksi oltava joskus paha mieli. Eihän muuten tunnista sitä hyvää. Kiitos, toisen ihmisen kohtaaminen ja huomioiminen lähtee omasta mielialasta. Voit kulkea pää alaspäin niska kyyryssä ohitse. Tai päinvastoin tervehtiä ja kysellä kuulumisia. Samalla tavalla luonto musiikki, liikunta ihan mikä tahansa kohottaa mielialaa. Sitä täytyy pysähtyä ja nauttia.
Nyt on vaalit tulossa ja sen mukana monenmoista informaatiota. Pitää tehdä siihen liittyviä valintoja. Äänistämme kilpaillaan. Sotesoppa kiehui ja vanhustenhoito on mediassa usein esillä. Sinne päin elämässä olemme matkalla että pitää jo ajatella itse kukin miten tulevaisuudessa tämä hoituu.
Minusta tuntuu nyt että olen heittänyt verkot vesille, lankoja on joka suuntaan Toivottavasti eivät mene ihan sotkuun.
Suunnitelmissa keväänmittaan, erityisesti toukokuulle monenlaisia retkiä. Varmasti sinuakin kiinnostaa joku. Minä ainakin olen aina valmis näkemään ja kokemaan uutta. Ihan Suomessa ja ulkomailla. Onkohan jotain isän peruja ( oli nuoruudessaan merimies.)
Siispä yritän pysyä ajan hermolla kuitenkin.
Sirpa
HELMIKUU 2019
Vuosi on lähtenyt etenemään ihan hurjaa vauhtia. Uuden oppimista, uusia tuttavuuksia. Eipä tule eläkeläisellä aika pitkäksi. Suunnittelua, ennakointia, vuosikelloa tarkaten. Mutta yhdistystoiminta on ihan vienyt mukanaan. Haastavaakin usein. Minä olenkin ihan joutunut esiintymään joskus tässä uudessa toimessa. Mutta vapaaehtoisvoimin viemme yhdessä tätä yhdistystä eteenpäin. Olethan sinä jäsenenä tärkein.
Talvi on luminen ja kulkuväylät huonossa kunnossa, tuo hankaluuksia liikkua, varsinkin rollan kanssa. Ollaan varovaisia, kun katoltakin voi tulla lunta niskaan. Kevättalvi tuo tullessaan onneksi sulat kadut, valon ja sitä myötä mieli piristyy.
Ihan mielen piristykseksi, teitä kaikkia ajatellen seuraava ajatus: ”Ei yksikään ihminen ole saari, täydellinen itsessään; jokainen on osa mannerta osa kokonaisuutta.” Näin ajatellen minäkin olen osa tätä yhdistystä, en ole yksin, et sinäkään. Osallistumalla ja tulemalla Viertolaan tapaamaan muita ReTulaisia, tuot tullessasi itsesi lisäksi sen kaiken elämänkokemuksesi ja oman persoonasi, jota vaille emme voi olla. Emmehän ?
Mielestäni lähimmäisen kohtaaminen, kuuntelu ja vierellä oleminen on osa tätä toimintaa, jota me jokainen voimme toteuttaa ihan ilman palkkaa. Olisiko se ajatus pyyteettömyydestä tärkein.
Joten näemmehän toisemme usein. En kylläkään tunne vielä oikein ketään, saa tulla kopauttamaan jos kuljen ohi nokka pystyssä.
Sirpa
Vuosi on lähtenyt etenemään ihan hurjaa vauhtia. Uuden oppimista, uusia tuttavuuksia. Eipä tule eläkeläisellä aika pitkäksi. Suunnittelua, ennakointia, vuosikelloa tarkaten. Mutta yhdistystoiminta on ihan vienyt mukanaan. Haastavaakin usein. Minä olenkin ihan joutunut esiintymään joskus tässä uudessa toimessa. Mutta vapaaehtoisvoimin viemme yhdessä tätä yhdistystä eteenpäin. Olethan sinä jäsenenä tärkein.
Talvi on luminen ja kulkuväylät huonossa kunnossa, tuo hankaluuksia liikkua, varsinkin rollan kanssa. Ollaan varovaisia, kun katoltakin voi tulla lunta niskaan. Kevättalvi tuo tullessaan onneksi sulat kadut, valon ja sitä myötä mieli piristyy.
Ihan mielen piristykseksi, teitä kaikkia ajatellen seuraava ajatus: ”Ei yksikään ihminen ole saari, täydellinen itsessään; jokainen on osa mannerta osa kokonaisuutta.” Näin ajatellen minäkin olen osa tätä yhdistystä, en ole yksin, et sinäkään. Osallistumalla ja tulemalla Viertolaan tapaamaan muita ReTulaisia, tuot tullessasi itsesi lisäksi sen kaiken elämänkokemuksesi ja oman persoonasi, jota vaille emme voi olla. Emmehän ?
Mielestäni lähimmäisen kohtaaminen, kuuntelu ja vierellä oleminen on osa tätä toimintaa, jota me jokainen voimme toteuttaa ihan ilman palkkaa. Olisiko se ajatus pyyteettömyydestä tärkein.
Joten näemmehän toisemme usein. En kylläkään tunne vielä oikein ketään, saa tulla kopauttamaan jos kuljen ohi nokka pystyssä.
Sirpa
MARRASKUU 2018
Meillä oli hieno syyskokous! Saimme kuin saimmekin yhdistykselle uuden puheenjohtajan! Kiitos sinulle Sirpa, on hienoa, että tartut rohkeasti haasteeseen.
Syyskokoustamme edelsi aikamoinen miettimisen aika. Meillä on ollut parikin ”melkein” puheenjohtajaksi lupautunutta viime vuosien aikana, mutta ”maaliin asti” ei näissä hankkeissa ole päästy. Tuntuu, että varsinkin meille vanhemmille naisille vastuun ottaminen ei ole niin kovin helppoa. Jos uutta puheenjohtajaa ei olisi nyt löytynyt, olisimme joutuneet aloittamaan yhdistyksen alas ajamisen.
Yhdeksän vuotta sitten tulin puheenjohtajaksi lähes yllättäen. Kaipasin työelämän jälkeen pehmeää laskua eläkeläiseksi😊 ja Keravan ReTu kaipasi puheenjohtajaa. Nykyään taidetaan sanoa, että silloin tuli ns. match. Vapaaehtoistyö onkin ollut hyvä harrastus, toiminta on säännöllistä ja varsinkin hallitustyö on pitänyt ne vielä jäljellä olevat harmaat aivosolut työteliäinä. Mutta niin kuin myös sanotaan, aikansa kutakin.
Hienointa tässä yhdeksässä vuodessa on ollut erilaisten ihmisten kohtaaminen. Olen tutustunut upeisiin, vahvoihin ihmisiin ja ettei totuus unohtuisi, olen kohdannut myös edellisten vastakohtia, mielenkiintoista sekin😊. Vuosiin on mahtunut paljon naurua ja myös itkua. Näin iäkkäämpänä kun tutustuu vähintään yhtä iäkkäisiin ihmisiin, voi tuttavuus olla hyvinkin lyhyt. Elämän valitettava tosiasia.
Jatkan Retun hallituksessa ainakin seuraavan vuoden Sirpan ”mentorina”. Kun yksi yhdistyksen ”vuosikello” on käyty läpi, alkaa toiminta jo olla tekijän takaraivossa.
Näin tämä menee silloin, kun se menee hyvin; vetovastuu siirtyy eteenpäin uudelle vetäjälle. Näin se on mennyt yhdistyksessämme jo 65 vuotta, jokainen vapaaehtoisemme on osa pitkää vapaaehtoisten toimijoiden ketjua, osa yhdistyksen historiaa!
Kristiina
Tänään 27.3.2018 KEVÄTKOKOUKSEMME yhteydessä keskustelimme yksinäisyydestä:
Hienoa! Yksinäisyys on noussut huolenaiheeksi jopa poliittisella tasolla. Tänään saimme lukea eri puolueiden edustajien ratkaisukeinoja yksinäisyyden torjuntaan. Pääministerimme on asettanut runsas vuosi sitten työryhmän, joka esittää toimia useille eri elämänalueille eriarvoisuuden torjumiseksi ja vähentämiseksi, työryhmää vetää professori Juho Saari. Tässä lainaus Saaren pohdinnoista: ”Yksinäisyys on ”juurisyy” masennukseen, krooniseen stressiin, ylipainoon, sydän- ja verisuonitauteihin, unettomuuteen, alkoholinkäyttöön ja peliriippuvuuteen. Toisaalta sosiaaliset suhteet kannattelevat vaikeina aikoina, myös silloin kun tulot ovat pysyvästi hyvin alhaiset. Eniten professoria surettaa tilanne, jossa jatkuva taloudellinen niukkuus kytkeytyy pysyvään yksinäisyyteen.”
Sosiaaliset suhteet nousevat tämänkin mukaan arvoon arvaamattomaan. Työryhmän tiimoilta on myös sanonta: ” suomalaisen paras perusturva on sosiaaliset suhteet”.
Vaan mitä kun niitä ei ole? Meitä on paljon eri tavalla yksinäisiä ihmisiä. On meitä introvertteja, jotka viihdymme hyvin yksinkin – kohtuullisissa määrin, koska pohjimmiltamme tarvitsemme kuitenkin oman yhteisön. Ja on heitä, jotka eivät ole vapaaehtoisesti yksinäisiä, joille yksinäisyys on jatkuva taakka.
Saari uskoo, että yhteisöllisyyteen kannustaminen ei yleensä auta yksinäistä. Saari arvioi, että yhteisöllisyyden korostamisen sijaan mielekkäämpää on rakentaa yhteistä toimintaa muiden teemojen ympärille. Silloin yksinäisyyttä voi lähestyä muun toiminnan sivutuotteena. Hän muistuttaa vanhasta viisaudesta, jonka mukaan kuoro on parasta yksinäisyyden vähentämistä.
Eri puolueidenkin kannanotoissa yhdistykset mainitaan hyvinä toimijoina. Me voimme tarjota sitä ”kuoroa”, mutta haasteeksi muodostuu se, kuinka löydämme ja saamme sen yksinäisen joukkoomme. Siinä vaiheessa, kun yksinäisyys on jo muuttunut lähes toivottomuudeksi sosiaalisten suhteiden onnistumisesta, ei ole helppoa lähteä yhtään mihinkään. Paikallislehdet ovat täynnä menovinkkejä, mutta kynnys ”kaikille avoimiin” tapahtumiinkin voi olla liian suuri. Kynnys lähteä yksin on liian suuri!
Tähän saumaan meitä jokaista tarvitaan. Olemaan ihminen ihmiselle, kuuntelemaan toisen tunteita ja tarpeita. Kun tiedämme, että joku on sairastunut, menettänyt läheisen, eristäytynyt yhteisöstä tms. niin pieni tunnusteleva yhteydenotto on paikallaan. Ei vain kriittisen tapahtuman aikaan, vaan myös myöhemminkin. Tietenkin voi olla, että meidät torjutaan tungettelevina, mutta olemme ainakin yrittäneet. Kävelylenkki, yhteinen kahvittelu, teatteri-ilta… siinä parhaimmassa tapauksessa alkua uudelle suhteelle!
Tai toisaalta aina ei tarvita kuin puhelin. Lainaus ET-lehdestä: ”Pirkko Lahti, Suomen Mielenterveysseuran entinen toiminnanjohtaja, on pannut alulle yksinkertaisuudessaan loistavan idean: yksinään asuvien ihmisten soittorenkaan. Sen jokainen jäsen soittaa vuorollaan ennalta sovittuna aikana muille renkaaseen kuuluville. Jos jonkun puhelimeen ei yrityksistä huolimatta vastata, soittaja ottaa yhteyttä hänen läheisiinsä, naapuriin tms. joilla on avain tämän asuntoon. Mahdolliselta onnettomuudelta vältytään. Bingo!”
Tässäkin mallissa on haasteena se, että nämä yksinäiset alun perin löytävät toisensa!
Kristiina
KESÄN ODOTUSTA KESÄKUUSSA JA ASIAA MATKAILUSTA
1.6. 2017
Kokoonnuimme juuri Hopeahovi- talkooporukan kanssa kahvitilaisuuteen Keravan kartanolle. Helmikuun kurjassa kelissä puikkojen viuhuessa mielessä oli tuleva kesä ja sitä edeltävä ihana kevät. No, kevät on aina ihana, mutta kovin paljoa lämpötilat eivät ole helmi-maaliskuusta nousseet:) Talkookahvit joimme nyt kesäkuun ensimmäisenä päivänä – ja jatkamme yhä kesän tulon odotusta!
Hopeahovin projekti oli mukava kokemus ja osoitus siitä, mitä yhteistyö saa aikaan. On hienoa huomata, kuinka vastaavia ja paljon laajempiakin neulomisprojekteja tehdään jatkuvasti ympäri maata ja varsinkin nyt maamme juhlavuoden kunniaksi.
Mielessä olisi monta asiaa, joista voisin kirjoittaa, mutta näin yhdistyksen kannalta haluaisin muistuttaa eräästä matkailuun liittyvästä asiasta. Olen tavannut monia ihmisiä, jotka arastelevat lähteä edes lyhyelle reissulle oman liikuntakykynsä vuoksi. Kun lueskelee joidenkin matkanjärjestäjien ilmoituksia, törmää lauseeseen ”matka edellyttää normaalia liikuntakykyä”. Olen jotenkin mieltänyt, että normaali liikuntakyky on liikkumista ilman apuvälineitä. Viime kesänä havahduin siihen, että oma liikuntakykyni ei oikean jalkani hermovaurion vuoksi ole normaali, vaikka en enää käytä edes keppiä. Tietenkin olen tiedostanut, etten kävele kuten terve ihminen kävelee ja juosta en voi ollenkaan. Seuramatka, jossa osallistujat olivat pääosin työikäisiä terveitä ihmisiä avasi silmäni. Kohteessamme oli paljon portaita, kivettyjä polkuja ja muita haasteita. Opas oli reipas nuorukainen, joka pitkillä jaloillaan harppoi tehokkaasti eteenpäin. Selvisin kyllä reissusta, tosin lähes viimeisenä aina kapusin bussiin, mutta nyt ymmärrän mitä tarkoittaa ”matka edellyttää normaalia liikuntakykyä”.
Kenenkään matkaan mielivän ei kuitenkaan kannata jäädä kotiin rajoitustensa vuoksi. Tästä on hyvänä esimerkkinä mm. eri sairauskohtaisten yhdistysten tarjoamat retket. Viimeisin reissumme yhdessä Tuusulanjärven Reuman kanssa Saarenmaalle sai kiitokset eräältä vaikeammin liikkuneelta henkilöltä, hän kiitti porukkaa siitä, että sai apua joka käänteessä kaikilta kanssamatkustajilta!
Vaikka reissussa on aina heitä, joiden täytyy olla ensimmäisenä ulkona bussista ja ensimmäisenä taas sisällä bussissa, niin yhdistysten matkoilla ketään ei kiirehditä, jokaisella on oikeus liikkua kuten liikkuu. Useimmat tiedostavat sen tosiasian, että ”sinä tänään, minä ehkä huomenna”.
Reumaliiton suuntaan voisin lähettää seuraavan toiveen: nuorille järjestetään matkoja etelän lämpöön. Voisiko mahdollisesti järjestää meille aikuisille / ikääntyneille matkoja esim. Teneriffalle, jossa esteettömyys on aika hyvällä tasolla! Ehkäpä porukassa useampi uskaltaisi lähteä pidemmällekin matkalle!
Matkustakaamme siis niin pitkään kuin vain pystymme, joko lähelle tai kauemmaksi! Jos matkustaminen ei huvita, niin pysytään hyvällä omallatunnolla kotona ja nautitaan lähiympäristöstä – kukin tavallamme!
Hyvää odotettua kesää toivotellen
Kristiina
1.6. 2017
Kokoonnuimme juuri Hopeahovi- talkooporukan kanssa kahvitilaisuuteen Keravan kartanolle. Helmikuun kurjassa kelissä puikkojen viuhuessa mielessä oli tuleva kesä ja sitä edeltävä ihana kevät. No, kevät on aina ihana, mutta kovin paljoa lämpötilat eivät ole helmi-maaliskuusta nousseet:) Talkookahvit joimme nyt kesäkuun ensimmäisenä päivänä – ja jatkamme yhä kesän tulon odotusta!
Hopeahovin projekti oli mukava kokemus ja osoitus siitä, mitä yhteistyö saa aikaan. On hienoa huomata, kuinka vastaavia ja paljon laajempiakin neulomisprojekteja tehdään jatkuvasti ympäri maata ja varsinkin nyt maamme juhlavuoden kunniaksi.
Mielessä olisi monta asiaa, joista voisin kirjoittaa, mutta näin yhdistyksen kannalta haluaisin muistuttaa eräästä matkailuun liittyvästä asiasta. Olen tavannut monia ihmisiä, jotka arastelevat lähteä edes lyhyelle reissulle oman liikuntakykynsä vuoksi. Kun lueskelee joidenkin matkanjärjestäjien ilmoituksia, törmää lauseeseen ”matka edellyttää normaalia liikuntakykyä”. Olen jotenkin mieltänyt, että normaali liikuntakyky on liikkumista ilman apuvälineitä. Viime kesänä havahduin siihen, että oma liikuntakykyni ei oikean jalkani hermovaurion vuoksi ole normaali, vaikka en enää käytä edes keppiä. Tietenkin olen tiedostanut, etten kävele kuten terve ihminen kävelee ja juosta en voi ollenkaan. Seuramatka, jossa osallistujat olivat pääosin työikäisiä terveitä ihmisiä avasi silmäni. Kohteessamme oli paljon portaita, kivettyjä polkuja ja muita haasteita. Opas oli reipas nuorukainen, joka pitkillä jaloillaan harppoi tehokkaasti eteenpäin. Selvisin kyllä reissusta, tosin lähes viimeisenä aina kapusin bussiin, mutta nyt ymmärrän mitä tarkoittaa ”matka edellyttää normaalia liikuntakykyä”.
Kenenkään matkaan mielivän ei kuitenkaan kannata jäädä kotiin rajoitustensa vuoksi. Tästä on hyvänä esimerkkinä mm. eri sairauskohtaisten yhdistysten tarjoamat retket. Viimeisin reissumme yhdessä Tuusulanjärven Reuman kanssa Saarenmaalle sai kiitokset eräältä vaikeammin liikkuneelta henkilöltä, hän kiitti porukkaa siitä, että sai apua joka käänteessä kaikilta kanssamatkustajilta!
Vaikka reissussa on aina heitä, joiden täytyy olla ensimmäisenä ulkona bussista ja ensimmäisenä taas sisällä bussissa, niin yhdistysten matkoilla ketään ei kiirehditä, jokaisella on oikeus liikkua kuten liikkuu. Useimmat tiedostavat sen tosiasian, että ”sinä tänään, minä ehkä huomenna”.
Reumaliiton suuntaan voisin lähettää seuraavan toiveen: nuorille järjestetään matkoja etelän lämpöön. Voisiko mahdollisesti järjestää meille aikuisille / ikääntyneille matkoja esim. Teneriffalle, jossa esteettömyys on aika hyvällä tasolla! Ehkäpä porukassa useampi uskaltaisi lähteä pidemmällekin matkalle!
Matkustakaamme siis niin pitkään kuin vain pystymme, joko lähelle tai kauemmaksi! Jos matkustaminen ei huvita, niin pysytään hyvällä omallatunnolla kotona ja nautitaan lähiympäristöstä – kukin tavallamme!
Hyvää odotettua kesää toivotellen
Kristiina
JOULUKUU 2016
Yhdistyksen toiminta on jäänyt joulutauolle. Tänään osallistuimme osaltamme joulunajan viimeisiin myyjäisiin. Jälleen kerran olen iloisesti yllättynyt ja kiitollinen siitä yhteishengestä, joka saa jäsenemme kutomaan, askartelemaan, leipomaan, lahjoittamaan jne. yhdistyksen hyväksi. LÄMMIN KIITOS TEILLE KAIKILLE!
Kaiken kaikkiaan olemme vuoden aikana yritystermein sanottuna ”tehneet hyvän tuloksen”. Toiminta on ollut vilkasta ja monipuolista. Toimintaan on osallistunut mukava määrä jäseniä. Ja, kuten sanotaan, pisteenä I:n päällä tai kirsikkana kakussa saimme vuoden 2017 hallitukseen myös uusia jäseniä!
Suuntaamme vuoteen 2017 osittain jo tutuksi tulleella ohjelmalla, mutta uuttakin löytyy. Toimintasuunnitelmamme mukaisesti haluamme nostaa profiiliamme myös tules-yhdistyksenä. Meidät tunnetaan yleisesti Keravan reumana ja näin muut tule-sairaudet unohdetaan. Joukkoomme kuuluu kuitenkin reumaa sairastavien lisäksi myös nivelrikkoa, osteoporoosia, kihtiä ym. tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastavia. Yhdistyksen lempinimi voikin jatkossa olla Keravan Retu. Näin huomioimme kaikki jäsenemme!
Edelliseen viitaten uutena kerhona aloittaa joka kuun viimeisenä tiistaina klo 18 kokoontuva Keravan Retun Nivelkammari. Yritämme myös lisätä luentoihimme enemmän yleistä tules-asiaa.
Tunnelmallista Joulua kaikille Retulaisille
Kristiina
Yhdistyksen toiminta on jäänyt joulutauolle. Tänään osallistuimme osaltamme joulunajan viimeisiin myyjäisiin. Jälleen kerran olen iloisesti yllättynyt ja kiitollinen siitä yhteishengestä, joka saa jäsenemme kutomaan, askartelemaan, leipomaan, lahjoittamaan jne. yhdistyksen hyväksi. LÄMMIN KIITOS TEILLE KAIKILLE!
Kaiken kaikkiaan olemme vuoden aikana yritystermein sanottuna ”tehneet hyvän tuloksen”. Toiminta on ollut vilkasta ja monipuolista. Toimintaan on osallistunut mukava määrä jäseniä. Ja, kuten sanotaan, pisteenä I:n päällä tai kirsikkana kakussa saimme vuoden 2017 hallitukseen myös uusia jäseniä!
Suuntaamme vuoteen 2017 osittain jo tutuksi tulleella ohjelmalla, mutta uuttakin löytyy. Toimintasuunnitelmamme mukaisesti haluamme nostaa profiiliamme myös tules-yhdistyksenä. Meidät tunnetaan yleisesti Keravan reumana ja näin muut tule-sairaudet unohdetaan. Joukkoomme kuuluu kuitenkin reumaa sairastavien lisäksi myös nivelrikkoa, osteoporoosia, kihtiä ym. tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastavia. Yhdistyksen lempinimi voikin jatkossa olla Keravan Retu. Näin huomioimme kaikki jäsenemme!
Edelliseen viitaten uutena kerhona aloittaa joka kuun viimeisenä tiistaina klo 18 kokoontuva Keravan Retun Nivelkammari. Yritämme myös lisätä luentoihimme enemmän yleistä tules-asiaa.
Tunnelmallista Joulua kaikille Retulaisille
Kristiina
SYKSYÄ ILMASSA
Todellakin kaipaan niitä aikoja, jolloin koulujen syyslukukausi aloitettiin vasta syyskuun alussa. Kesää oli reilusti kesän verran eli kokonaiset kolme kuukautta. Nykyään syksystä aletaan puhua jo elokuun ensimmäisen viikon jälkeen ja tuolloin myös kaikenlainen kesätoiminta alkaa vähitellen hiljentyä. Tämän huomaa varsinkin omalla kesämökkipaikkakunnalla. Elokuun puolessavälissä alkaa olla jo aika kuollutta kylän raitilla, kaupoissa ja ravintoloissa. Liikkeet joutuvat vähässä ajassa repimään tuotot kesäkulkijoilta, koska kesäkausi on käytännössä juhannuksesta elokuun ensimmäiseen viikkoon. Kaksikin viikkoa lisää tekisi varmaan hyvää yritystoiminnalle!
Nämä ajatukset tulivat mieleen kun kesällä kiersimme matkailuautolla ympäri maata. Kyllä tästä maasta löytyy paljon erilaista yrittäjyyttä ihan kunnioitettavassa määrin. Itse bongailen käsityön taitajia ja hyviä ruokapaikkoja – tämä viimeksi mainittu näkyykin siinä kauan sitten menetetyssä vyötärölinjassa - ja mies puolestaan löytää vanhojen autojen harrastajat minne vain meneekin.
Tästä sitten aasinsillan kautta pääsenkin yhdistystoimintaan. Siinä jutellessamme erilaisten ihmisten kanssa tuli monesti esiin se, että kesä menee joutuisasti ja mukavasti kun kylillä kulkee kesäasukkaita ja turisteja, mutta syksystä alkaa pitkä pimeä. Mikäs siellä kuitenkin tuntui pimeän keskellä helpottavan oloa ja eloa? No tietenkin erilaiset aktiviteetit, joita mm. yhdistykset tarjoavat!
Olimme 23.8 reumayhdistysten yhteisellä retkellä tutustumassa oppaan johdolla Hämeenlinnaan. Jo linja-autopysäkillä Keravan asemalla tuli mieleen koulun aloitus kesäloman jälkeen. Kuinka mukavaa olikaan nähdä tuttu porukka, vaihtaa kuulumisia ja yleensäkin vain kuulua porukkaan! Sitähän tämä yhdistystoiminta parhaimmillaan on: yhteisöllisyyttä!
Tervetuloa mukaan syyskauden toimintaan!
Kristiina
JOULUA KOHTI
Tänään 13.12.2015 vietimme yhdistyksen pikkujoulujuhlaa teatterin merkeissä Keravan Teatteritalolla. Sari Havas ja Pauliina Hukkanen tarjosivat meille riemukasta terapiaa ja yhdistys herkulliset väliaikakahvit. Ilta oli todella hauska!
Yhdistyksen syyskokous pidettiin 24.11.2015 ja hallituksen järjestäytymiskokous 3.12.2015. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Kristiina Rasa. Vuoden 2016 hallitus on kokoonpanoltaan seuraava: varapuheenjohtaja Tuula Viljakainen. Tuula toimii myös rahastonhoitajana ja jäsenrekisterivastaavana. Eeva Lahnamaan vastuualueelle kuuluvat sihteerin ja matkavastaavan työt. Seija Sinijoki on kerhovastaava, edunvalvoja ja edustaa yhdistystämme Keravan Vammaisneuvostossa. Kerhovastaavia ovat myös Pirkko Malkki ja Pia Ala-Koppala (uusi). Ilmi Kolehmainen ja Eila Koukku vetävät liikuntaryhmää ja vastaavat myyjäisten ja arpajaisten järjestämisestä. Irma Eskelinen jatkaa varajäsenenä.
Puheenjohtajavalinnassa jouduimme hankalan tilanteen eteen. Uusi puheenjohtajaehdokas joutui perumaan ehdokkuutensa ja olimme tilanteessa, jossa olisimme olleet vailla puheenjohtajaa. Kysyimme neuvoa liitosta ja liiton tulkinnan ja syyskokouksen yksimielisen päätöksen sekä oman suostumukseni mukaan jatkan puheenjohtajana vielä vuoden 2016.
Syyskaudella toteutimme Hyvä olo- hankkeen. Ryhmämme sai hyvää palautetta ja jatkamme sen ideoimaa toimintaa jossain muodossa myös ensi vuonna. Haluankin tässä lausua yhdistyksen puolesta lämpimät kiitokset seuraaville Hyvä olo- hankkeeseen osallistuneille ja yhdistyksemme toimintaa tukeneille henkilöille ja tahoille:
Mira Kivilä
Tessi Ranta-aho
Terttu Pekkanen
Marja Wuokko
Vappu Viemerö
Merja Metsä-Heikkilä
Kauneushoitola KatMarine
Kuntoklubi Forever
Keravan liikuntatoimi / Arja Vakkila
Keravan opisto / Aune Soppela / Seppo Lindqvist
ja tietysti vielä kerran kiitokset myös upeille ryhmäläisille!
Lisäksi kiitän yhdistyksen puolesta sisukasta ja hyvin toimivaa myyntitiimiämme sekä kaikkia ahkeria käsityön tekijöitämme todella merkittävästä panoksestanne yhdistyksemme varainkeruussa!
Nautitaan joulunajasta ja tavataan taas tammikuussa!
Kristiina
Tänään 13.12.2015 vietimme yhdistyksen pikkujoulujuhlaa teatterin merkeissä Keravan Teatteritalolla. Sari Havas ja Pauliina Hukkanen tarjosivat meille riemukasta terapiaa ja yhdistys herkulliset väliaikakahvit. Ilta oli todella hauska!
Yhdistyksen syyskokous pidettiin 24.11.2015 ja hallituksen järjestäytymiskokous 3.12.2015. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Kristiina Rasa. Vuoden 2016 hallitus on kokoonpanoltaan seuraava: varapuheenjohtaja Tuula Viljakainen. Tuula toimii myös rahastonhoitajana ja jäsenrekisterivastaavana. Eeva Lahnamaan vastuualueelle kuuluvat sihteerin ja matkavastaavan työt. Seija Sinijoki on kerhovastaava, edunvalvoja ja edustaa yhdistystämme Keravan Vammaisneuvostossa. Kerhovastaavia ovat myös Pirkko Malkki ja Pia Ala-Koppala (uusi). Ilmi Kolehmainen ja Eila Koukku vetävät liikuntaryhmää ja vastaavat myyjäisten ja arpajaisten järjestämisestä. Irma Eskelinen jatkaa varajäsenenä.
Puheenjohtajavalinnassa jouduimme hankalan tilanteen eteen. Uusi puheenjohtajaehdokas joutui perumaan ehdokkuutensa ja olimme tilanteessa, jossa olisimme olleet vailla puheenjohtajaa. Kysyimme neuvoa liitosta ja liiton tulkinnan ja syyskokouksen yksimielisen päätöksen sekä oman suostumukseni mukaan jatkan puheenjohtajana vielä vuoden 2016.
Syyskaudella toteutimme Hyvä olo- hankkeen. Ryhmämme sai hyvää palautetta ja jatkamme sen ideoimaa toimintaa jossain muodossa myös ensi vuonna. Haluankin tässä lausua yhdistyksen puolesta lämpimät kiitokset seuraaville Hyvä olo- hankkeeseen osallistuneille ja yhdistyksemme toimintaa tukeneille henkilöille ja tahoille:
Mira Kivilä
Tessi Ranta-aho
Terttu Pekkanen
Marja Wuokko
Vappu Viemerö
Merja Metsä-Heikkilä
Kauneushoitola KatMarine
Kuntoklubi Forever
Keravan liikuntatoimi / Arja Vakkila
Keravan opisto / Aune Soppela / Seppo Lindqvist
ja tietysti vielä kerran kiitokset myös upeille ryhmäläisille!
Lisäksi kiitän yhdistyksen puolesta sisukasta ja hyvin toimivaa myyntitiimiämme sekä kaikkia ahkeria käsityön tekijöitämme todella merkittävästä panoksestanne yhdistyksemme varainkeruussa!
Nautitaan joulunajasta ja tavataan taas tammikuussa!
Kristiina
SYYSKUUN SILLISALAATTIA
Yhdistysten toiminta on jälleen lähtenyt käyntiin vauhdilla. Lehtien y-palstat ovat täynnä ilmoituksia ja eri tahojen aktiivisuutta on lisännyt myös halu auttaa yhä laajenevassa pakolaiskriisissä. Jokaiselle löytyy varmasti sellaista toimintaa, jonka tuntee omakseen.
Yhdistyksemme lähtee syksyyn teemalla Hyvä olo - huolehdi itsestäsi. Päätimme koota ryhmän, joka syksyn aikana paneutuu erilaisiin hyvää oloa lisääviin teemoihin. Lähtökohtana on kysymys: kuka on vastuussa juuri minun omasta hyvinvoinnistani? Etsimme yhdessä avaimia tasapainoon (niin henkiseen kuin fyysiseenkin). Ryhmä tarttuu asioihin keveällä otteella, mitään ryppyotsaisia luentoja ei ole luvassa. Ohjelmassa on runko (kts. syksyn ohjelma), mutta ryhmä on vapaa rakentamaan haluamaansa toimintaa rungon ympärille. Päätöstilaisuudessa 25.11 on mielenkiintoista nähdä, millaisen vastaanoton uusi hankkeemme saa ja millaiseksi ohjelma on ryhmän käsittelyssä muovautunut!
Kävimme viikolla mökillä syyspuuhissa. Tuliaisina puolukoita, perunoita ja punkki. Kesäisiin mökkipuuhiin kuuluu jo ihan luontevasti punkkitarkastus, mutta eipä tullut mieleen, että punkkikanta elää porskuttaa ja voi hyvin pitkälle syksyyn ja niinpä yksi pikku paholainen ehti kaivautua kylkeeni huomaamatta. Käytänkin tilaisuutta hyväkseni ja laitan TÄHÄN linkin Reumaliiton Punkkisivuille. Kun nyt on vielä pitkälti pakkasetonta syksyä jäljellä kannattaa todella muistaa suojautua punkeilta!
Yhdistysten toiminta on jälleen lähtenyt käyntiin vauhdilla. Lehtien y-palstat ovat täynnä ilmoituksia ja eri tahojen aktiivisuutta on lisännyt myös halu auttaa yhä laajenevassa pakolaiskriisissä. Jokaiselle löytyy varmasti sellaista toimintaa, jonka tuntee omakseen.
Yhdistyksemme lähtee syksyyn teemalla Hyvä olo - huolehdi itsestäsi. Päätimme koota ryhmän, joka syksyn aikana paneutuu erilaisiin hyvää oloa lisääviin teemoihin. Lähtökohtana on kysymys: kuka on vastuussa juuri minun omasta hyvinvoinnistani? Etsimme yhdessä avaimia tasapainoon (niin henkiseen kuin fyysiseenkin). Ryhmä tarttuu asioihin keveällä otteella, mitään ryppyotsaisia luentoja ei ole luvassa. Ohjelmassa on runko (kts. syksyn ohjelma), mutta ryhmä on vapaa rakentamaan haluamaansa toimintaa rungon ympärille. Päätöstilaisuudessa 25.11 on mielenkiintoista nähdä, millaisen vastaanoton uusi hankkeemme saa ja millaiseksi ohjelma on ryhmän käsittelyssä muovautunut!
Kävimme viikolla mökillä syyspuuhissa. Tuliaisina puolukoita, perunoita ja punkki. Kesäisiin mökkipuuhiin kuuluu jo ihan luontevasti punkkitarkastus, mutta eipä tullut mieleen, että punkkikanta elää porskuttaa ja voi hyvin pitkälle syksyyn ja niinpä yksi pikku paholainen ehti kaivautua kylkeeni huomaamatta. Käytänkin tilaisuutta hyväkseni ja laitan TÄHÄN linkin Reumaliiton Punkkisivuille. Kun nyt on vielä pitkälti pakkasetonta syksyä jäljellä kannattaa todella muistaa suojautua punkeilta!
MAALIS- JA HUHTIKUU
On todella kliseistä sanoa, että eläkeläisen aika menee vauhdilla ja on kiire, mutta niin se vaan on. Jos tällainen kaltaiseni normitallaaja osallistuisi kaikkiin lähellä tarjolla oleviin mielenkiintoisiin tapahtumiin, niin juuri muuta ei ehtisi päivisin tehdä. Illat ja viikonloput ovatkin sitten ns. rauhoitettua aikaa, ainakin minulla.
Itse kuulun neljään lähiseudun yhdistykseen ja myös muutamaan muuhun. Aktiivina toimin vain tässä ns. omassa yhdistyksessäni ja muiden toiminnasta poimin kauniisti sanottuna rusinat pullasta. Tämä tarkoittaa, että osallistun vain tapahtumiin, jotka ns. kolahtavat todella. Useammat tuntemani ihmiset kuuluvat myös moniin yhdistyksiin, taidamme olla todellista yhdistyskansaa, ainakin me vanhemmat ihmiset.
Yhdistyksessä aktiivina toimiminen on omalta kohdaltani tuonut minulle monia hyviä kohtaamisia, voisin sanoa jopa, että uusia ystäviä. Silloin kun kemiat kohtaavat syntyy usein ainakin hauskoja hetkiä ja niitä on riittänyt. On hienoa kun porukka viihtyy yhdessä ja on mahtavaa kuulla, että tapaamisemme eri kerhoissa ovat odotettuja.
Entä sitten jos ja kun sairastun pahemmin tai voimat vain uupuvat. Kun en jaksa lähteä edes siihen yhteen viikkotapaamiseen? Kun olen sairaalassa pidemmän aikaa? Näitä pohdin kun kuuntelin erään aktiivijäsenemme kertomusta yksinäisistä viikoista sairaalassa. Tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että hän jäi yksin. Miksi en tehnyt mitään, ajattelin varmaan, että hänellä riittää kävijöitä, en halunnut tungetella, enhän ole omainen.
Asioista pitäisi oppia aina jotakin. Ehkä olisi opin paikka siinä, että jatkossa muistaisin ja muistaisimme myös heitä, joiden tiedämme olevan kotona / sairaalassa estyneinä osallistumaan toimintaamme. Voisimme ainakin kysyä, haluavatko he meidän ottavan yhteyttä, tarvitsevatko he seuraa tai jonkinlaista apua meiltä, jotka jaksamme vielä toimia. Toisaalta myös meihin voi ottaa yhteyttä; sinä omainen tai läheinen voit hyvin kysyä löytyisikö meistä seuraa tai apua omalle läheisellesi. Tietenkin se, missä voimme auttaa on rajoitettua, mutta joskus pienikin kädenojennus voi olla avuksi.
Näillä ajatuksilla kohtaan vielä räntäsateisiin piiloutuvan kevään. Talvi on voitettu ja on uuden alun aika.
Kristiina
On todella kliseistä sanoa, että eläkeläisen aika menee vauhdilla ja on kiire, mutta niin se vaan on. Jos tällainen kaltaiseni normitallaaja osallistuisi kaikkiin lähellä tarjolla oleviin mielenkiintoisiin tapahtumiin, niin juuri muuta ei ehtisi päivisin tehdä. Illat ja viikonloput ovatkin sitten ns. rauhoitettua aikaa, ainakin minulla.
Itse kuulun neljään lähiseudun yhdistykseen ja myös muutamaan muuhun. Aktiivina toimin vain tässä ns. omassa yhdistyksessäni ja muiden toiminnasta poimin kauniisti sanottuna rusinat pullasta. Tämä tarkoittaa, että osallistun vain tapahtumiin, jotka ns. kolahtavat todella. Useammat tuntemani ihmiset kuuluvat myös moniin yhdistyksiin, taidamme olla todellista yhdistyskansaa, ainakin me vanhemmat ihmiset.
Yhdistyksessä aktiivina toimiminen on omalta kohdaltani tuonut minulle monia hyviä kohtaamisia, voisin sanoa jopa, että uusia ystäviä. Silloin kun kemiat kohtaavat syntyy usein ainakin hauskoja hetkiä ja niitä on riittänyt. On hienoa kun porukka viihtyy yhdessä ja on mahtavaa kuulla, että tapaamisemme eri kerhoissa ovat odotettuja.
Entä sitten jos ja kun sairastun pahemmin tai voimat vain uupuvat. Kun en jaksa lähteä edes siihen yhteen viikkotapaamiseen? Kun olen sairaalassa pidemmän aikaa? Näitä pohdin kun kuuntelin erään aktiivijäsenemme kertomusta yksinäisistä viikoista sairaalassa. Tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että hän jäi yksin. Miksi en tehnyt mitään, ajattelin varmaan, että hänellä riittää kävijöitä, en halunnut tungetella, enhän ole omainen.
Asioista pitäisi oppia aina jotakin. Ehkä olisi opin paikka siinä, että jatkossa muistaisin ja muistaisimme myös heitä, joiden tiedämme olevan kotona / sairaalassa estyneinä osallistumaan toimintaamme. Voisimme ainakin kysyä, haluavatko he meidän ottavan yhteyttä, tarvitsevatko he seuraa tai jonkinlaista apua meiltä, jotka jaksamme vielä toimia. Toisaalta myös meihin voi ottaa yhteyttä; sinä omainen tai läheinen voit hyvin kysyä löytyisikö meistä seuraa tai apua omalle läheisellesi. Tietenkin se, missä voimme auttaa on rajoitettua, mutta joskus pienikin kädenojennus voi olla avuksi.
Näillä ajatuksilla kohtaan vielä räntäsateisiin piiloutuvan kevään. Talvi on voitettu ja on uuden alun aika.
Kristiina
HELMIKUU 2015
Uudistuva yhdistys- päivät pidettiin Lahdessa 13.-14.2. Paikalla oli salillinen eri reuma- ja reuma ja tules-yhdistysten edustajia. Vietimme yli vuorokauden yhdessä pohtien eri työpajojen kautta yhdistysten nykytilaa, yhdistysten kykyä vastata ajan haasteisiin ja yhdistysten tulevaisuutta.
Suurimmaksi ongelmaksi tai haasteeksi, kuten nykyään on tapana sanoa, tuntui jälleen kerran osoittautuvan jäsenistön ikääntyminen ja puute nuorista toimijoista.Tosiasiahan on, että yhdistyskenttä lähes laidasta laitaan kärsii tästä samasta ongelmasta. Nuorilla ei ole aikaa eikä halua yhdistystoiminnalle ainakaan sen nykymuodossa. Toisaalta yhdistystoimintaan tulee uusina mukaan eläkkeelle siirtyviä ihmisiä. Heillä on halu liittyä johonkin viiteryhmään ja osa on myös valmiita sitoutumaan syvemminkin vapaaehtoistoimintaan.
On hyvä, että Reumaliiton kuvaa uudistetaan, brändätään, pyyhitään pölyjä. On hienoa, että liitto panostaa voimalla lapsiin ja nuoriin. Myös perheitä, joissa joku sairastaa on tuettava, samoin yksineläviä. Pidetään kuitenkin huoli siitä, ettei ikääntyneitä liikaa mitätöidä näissä pölyjen pyyhkimis- talkoissa! Jokaisessa ikäluokassa on voimaa ja tosiasia on, että jokainen ikääntyy.
Lahden perhetoimintaan liittyneessä työpajassa tulikin esille ajatus ns. varamummo- ja varapappatoiminnasta. Yhdistyksillä voisi olla enemmän toimintaa, jossa ikääntyneet ja lapset kohtaisivat. Entä löytyisikö nuorista apua vaikkapa opastamaan ikääntyneitä älypuhelinten tai tablettien käytössä, entä somen kuvioissa?
Lahdessa opimme myös, että kannattaa unelmoida, unelmista syntyy tavoitteita ja tavoitteista toimintaa.
Niin kuin aalto uittaa aallon yli valtameren
niin selviydymme mekin,
toinen toistamme tukien.
(Risto Rasa)
Kevättä odottaen
Kristiina
Uudistuva yhdistys- päivät pidettiin Lahdessa 13.-14.2. Paikalla oli salillinen eri reuma- ja reuma ja tules-yhdistysten edustajia. Vietimme yli vuorokauden yhdessä pohtien eri työpajojen kautta yhdistysten nykytilaa, yhdistysten kykyä vastata ajan haasteisiin ja yhdistysten tulevaisuutta.
Suurimmaksi ongelmaksi tai haasteeksi, kuten nykyään on tapana sanoa, tuntui jälleen kerran osoittautuvan jäsenistön ikääntyminen ja puute nuorista toimijoista.Tosiasiahan on, että yhdistyskenttä lähes laidasta laitaan kärsii tästä samasta ongelmasta. Nuorilla ei ole aikaa eikä halua yhdistystoiminnalle ainakaan sen nykymuodossa. Toisaalta yhdistystoimintaan tulee uusina mukaan eläkkeelle siirtyviä ihmisiä. Heillä on halu liittyä johonkin viiteryhmään ja osa on myös valmiita sitoutumaan syvemminkin vapaaehtoistoimintaan.
On hyvä, että Reumaliiton kuvaa uudistetaan, brändätään, pyyhitään pölyjä. On hienoa, että liitto panostaa voimalla lapsiin ja nuoriin. Myös perheitä, joissa joku sairastaa on tuettava, samoin yksineläviä. Pidetään kuitenkin huoli siitä, ettei ikääntyneitä liikaa mitätöidä näissä pölyjen pyyhkimis- talkoissa! Jokaisessa ikäluokassa on voimaa ja tosiasia on, että jokainen ikääntyy.
Lahden perhetoimintaan liittyneessä työpajassa tulikin esille ajatus ns. varamummo- ja varapappatoiminnasta. Yhdistyksillä voisi olla enemmän toimintaa, jossa ikääntyneet ja lapset kohtaisivat. Entä löytyisikö nuorista apua vaikkapa opastamaan ikääntyneitä älypuhelinten tai tablettien käytössä, entä somen kuvioissa?
Lahdessa opimme myös, että kannattaa unelmoida, unelmista syntyy tavoitteita ja tavoitteista toimintaa.
Niin kuin aalto uittaa aallon yli valtameren
niin selviydymme mekin,
toinen toistamme tukien.
(Risto Rasa)
Kevättä odottaen
Kristiina
TAMMIKUU 2015
Hyvää alkanutta vuotta 2015!
Olemme jälleen yhdessä suuntaamassa kohti uusia haasteita ja seikkailuja. Kiitän tässä vielä kerran lukuisia aktiivisia toimijoitamme vuodesta 2014. Olemme kaikki osa sitä jatkumoa, joka on siivittänyt yhdistyksen elinkaarta jo yli 60 vuotta. Tämä ajatus tuli väkisin mieleeni, kun lueskelin yhdistyksen arkistomappeja, joita olen juuri palauttamassa kaupungin arkistoon.
Tuusulan Reuma ja Tules ry ja Järvenpään Reumayhdistys ovat harkitsemassa yhdistymistä. Ko. yhdistykset ovat jo viime keväänä heittäneet ajatuksen yhdistymisestä myös Keravan yhdistykselle, yhtenä perusteenaan mahdollinen kuntaliitos näiden kolmen kunnan kesken ja sen ennakoiminen.
Pohdimme asiaa hallituksessa ja yhteinen kantamme oli, että ajatus kuntaliitoksen ennakoimisesta ei ole järkevä peruste yhdistymiselle. Yhdistysten toimintaympäristö on hyvin erilainen, kuntien suhtautuminen yhdistyksiin tila- ym. tukien suhteen on erilainen jne. Lisäksi yhdistysten hallinnolliset työt tehdään vapaaehtoisvoimin ilman mainittavia kustannuksia, joten säästötkin yhdistymisestä olisivat vähäisiä. Käsittelimme asiaa myös syyskokouksessa ja kokous oli yksimielisesti samalla kannalla kuin hallitus. Jos kuntaliitos Järvenpään, Tuusulan ja Keravan välillä joskus toteutuisi, silloin on oikea aika harkita asiaa uudelleen.
Teemme hyvää yhteistyötä Tuusulan ja Järvenpään reumayhdistysten kanssa jatkossakin ja olemme tietenkin avoimia uusille ajatuksille ja kuuntelemme mielenkiinnolla Reumaliiton kantaa yhdistymisestä. Toimintaamme jatkamme kuitenkin itsenäisenä Keravan Reuma ja Tules ry:nä vielä toivottavasti monia vuosia!
Kristiina
Hyvää alkanutta vuotta 2015!
Olemme jälleen yhdessä suuntaamassa kohti uusia haasteita ja seikkailuja. Kiitän tässä vielä kerran lukuisia aktiivisia toimijoitamme vuodesta 2014. Olemme kaikki osa sitä jatkumoa, joka on siivittänyt yhdistyksen elinkaarta jo yli 60 vuotta. Tämä ajatus tuli väkisin mieleeni, kun lueskelin yhdistyksen arkistomappeja, joita olen juuri palauttamassa kaupungin arkistoon.
Tuusulan Reuma ja Tules ry ja Järvenpään Reumayhdistys ovat harkitsemassa yhdistymistä. Ko. yhdistykset ovat jo viime keväänä heittäneet ajatuksen yhdistymisestä myös Keravan yhdistykselle, yhtenä perusteenaan mahdollinen kuntaliitos näiden kolmen kunnan kesken ja sen ennakoiminen.
Pohdimme asiaa hallituksessa ja yhteinen kantamme oli, että ajatus kuntaliitoksen ennakoimisesta ei ole järkevä peruste yhdistymiselle. Yhdistysten toimintaympäristö on hyvin erilainen, kuntien suhtautuminen yhdistyksiin tila- ym. tukien suhteen on erilainen jne. Lisäksi yhdistysten hallinnolliset työt tehdään vapaaehtoisvoimin ilman mainittavia kustannuksia, joten säästötkin yhdistymisestä olisivat vähäisiä. Käsittelimme asiaa myös syyskokouksessa ja kokous oli yksimielisesti samalla kannalla kuin hallitus. Jos kuntaliitos Järvenpään, Tuusulan ja Keravan välillä joskus toteutuisi, silloin on oikea aika harkita asiaa uudelleen.
Teemme hyvää yhteistyötä Tuusulan ja Järvenpään reumayhdistysten kanssa jatkossakin ja olemme tietenkin avoimia uusille ajatuksille ja kuuntelemme mielenkiinnolla Reumaliiton kantaa yhdistymisestä. Toimintaamme jatkamme kuitenkin itsenäisenä Keravan Reuma ja Tules ry:nä vielä toivottavasti monia vuosia!
Kristiina
JOULUKUU
2014
Itsenäisyyspäivän jälkeisenä sunnuntaina pidettiin Nikkarin koululla Hyväntekeväisyysyhdistysten perinteiset joulumyyjäiset. Olen käynyt näissä myyjäisissä vuosikausia ostajana ja nyt jo viidettä vuotta olen ollut osallisena oman yhdistyksemme myyjäisvalmisteluissa ja itse tapahtumassa.
Jo ostajana vaistosin tapahtuman hienon hengen. Nyt tiedän, miksi tuo henki on niin erityinen. Yhdistyksissä valmistaudutaan myyjäisiin pitkin syksyä, osittain jo pitkin vuotta. Lähes kaikki myyntituotteet ovat käsin tehtyjä. Kun katselee tarjontaa sukista ja lapasista himmeleihin ja kransseihin, voi vaan miettiä kuinka paljon aikaa niiden tekemiseen on kulunut. Kuten nykyään tiedetään, käsillä tekeminen on varsinaista terapiaa, sitä sanotaan jopa meditatiiviseksi tekemiseksi, hyvinvoinnin lähteeksi. Ei ihme, että esim. käsityökerhot ovat niin suosittuja yhdistyksissä; mukava tekeminen yhdessä toisten kanssa on sananmukaisesti koukuttavaa!
Myyjäisiin tuodaan tavaroita ja pöytiä valmistellaan kaksi tuntia ennen kuin ovet avataan yleisölle. On hienoa katsella sitä hyörinää, iso määrä vapaaehtoisia ihmisiä kantaa paikalle myytävää, joita vielä isompi määrä vapaaehtoisia on valmistanut. Paikalla voi tunnistaa tuttuja kasvoja, eikös tuo olekin vanha jumppamaikkani, tuo esimieheni ekassa kesätyöpaikassani. Entisiä työkavereita näkyy joukossa, tarhatätejä ja naapureita. Ilmassa on tekemisen iloa, vapaaehtoisuuden ja hyväntekeväisyyden iloa!
Nämä myyjäiset, kerhojen päättäjäiset ja jouluruokailut ovat hyvää virittäytymistä kohti Joulua. Sydämessä alkaa väkisinkin olla lämmin olo, joulumainen olo, vaikka vettä sataakin ja lumesta ei vielä ole tietoakaan
Oikein hyvää Joulun odotusta ja Joulua teille kaikille! Levätään, nautitaan ja palataan taas tammikuussa kerhoihin suunnittelemaan ja tekemään uusia asioita - yhdessä!
Kristiina
Itsenäisyyspäivän jälkeisenä sunnuntaina pidettiin Nikkarin koululla Hyväntekeväisyysyhdistysten perinteiset joulumyyjäiset. Olen käynyt näissä myyjäisissä vuosikausia ostajana ja nyt jo viidettä vuotta olen ollut osallisena oman yhdistyksemme myyjäisvalmisteluissa ja itse tapahtumassa.
Jo ostajana vaistosin tapahtuman hienon hengen. Nyt tiedän, miksi tuo henki on niin erityinen. Yhdistyksissä valmistaudutaan myyjäisiin pitkin syksyä, osittain jo pitkin vuotta. Lähes kaikki myyntituotteet ovat käsin tehtyjä. Kun katselee tarjontaa sukista ja lapasista himmeleihin ja kransseihin, voi vaan miettiä kuinka paljon aikaa niiden tekemiseen on kulunut. Kuten nykyään tiedetään, käsillä tekeminen on varsinaista terapiaa, sitä sanotaan jopa meditatiiviseksi tekemiseksi, hyvinvoinnin lähteeksi. Ei ihme, että esim. käsityökerhot ovat niin suosittuja yhdistyksissä; mukava tekeminen yhdessä toisten kanssa on sananmukaisesti koukuttavaa!
Myyjäisiin tuodaan tavaroita ja pöytiä valmistellaan kaksi tuntia ennen kuin ovet avataan yleisölle. On hienoa katsella sitä hyörinää, iso määrä vapaaehtoisia ihmisiä kantaa paikalle myytävää, joita vielä isompi määrä vapaaehtoisia on valmistanut. Paikalla voi tunnistaa tuttuja kasvoja, eikös tuo olekin vanha jumppamaikkani, tuo esimieheni ekassa kesätyöpaikassani. Entisiä työkavereita näkyy joukossa, tarhatätejä ja naapureita. Ilmassa on tekemisen iloa, vapaaehtoisuuden ja hyväntekeväisyyden iloa!
Nämä myyjäiset, kerhojen päättäjäiset ja jouluruokailut ovat hyvää virittäytymistä kohti Joulua. Sydämessä alkaa väkisinkin olla lämmin olo, joulumainen olo, vaikka vettä sataakin ja lumesta ei vielä ole tietoakaan
Oikein hyvää Joulun odotusta ja Joulua teille kaikille! Levätään, nautitaan ja palataan taas tammikuussa kerhoihin suunnittelemaan ja tekemään uusia asioita - yhdessä!
Kristiina
MARRASKUU 2014
Hyviä ja huonoja uutisia. Uumoilin toukokuussa, että 12.11.2013 tekemämme aloite reumahoitaja-asiassa saattaa saavuttaa yhden vuoden kunnioitettavan iän ilman, että saamme siihen vastausta. Tämä ennuste syntyi sen jälkeen kun 19.3.2014 kyselin missä vaiheessa aloitteen käsittely on. Väliaikatietona kerrottiin, että ”asia on toimitettu avohoidosta vastaavalle taholle”.
13.11.2014 sain kun sainkin sähköpostiini avopalvelujohtajan vastauksen aloitteeseemme. Tässä sitten olivatkin ne hyvät uutisetJ Saamamme vastaus ei sisältänyt mitään uutta. Tiedämme, että pitkäaikaissairauksia on paljon, tiedämme, että henkilökunnalla on mahdollisuus konsultoida Peijasta jne. Aivan pienen lupauksen poikasen voisi kuitenkin hyvällä tahdolla löytää seuraavasta lauseesta: ”Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole mahdollista kenenkään hoitajan aloittaa kouluttautumista reumahoitajaksi, mutta jonkinlaista yhdyshenkilön roolia voisimme ajatella käynnistettävän. Yhdyshenkilön roolissa meillä on esimerkiksi sydänyhdyshenkilö, mutta sydänpotilaiden hoito on kuitenkin kaikilla työpareilla.”
Kiitämme tietenkin vastauksesta, jota siis odotimme yhden vuoden. Tähän viitaten en edes uskalla ajatella kuinka kauan tuon sanonnan "voisimme ajatella käynnistettävän" jalostuminen toiminnaksi mahtaakaan kestää!
Hyviä ja huonoja uutisia. Uumoilin toukokuussa, että 12.11.2013 tekemämme aloite reumahoitaja-asiassa saattaa saavuttaa yhden vuoden kunnioitettavan iän ilman, että saamme siihen vastausta. Tämä ennuste syntyi sen jälkeen kun 19.3.2014 kyselin missä vaiheessa aloitteen käsittely on. Väliaikatietona kerrottiin, että ”asia on toimitettu avohoidosta vastaavalle taholle”.
13.11.2014 sain kun sainkin sähköpostiini avopalvelujohtajan vastauksen aloitteeseemme. Tässä sitten olivatkin ne hyvät uutisetJ Saamamme vastaus ei sisältänyt mitään uutta. Tiedämme, että pitkäaikaissairauksia on paljon, tiedämme, että henkilökunnalla on mahdollisuus konsultoida Peijasta jne. Aivan pienen lupauksen poikasen voisi kuitenkin hyvällä tahdolla löytää seuraavasta lauseesta: ”Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole mahdollista kenenkään hoitajan aloittaa kouluttautumista reumahoitajaksi, mutta jonkinlaista yhdyshenkilön roolia voisimme ajatella käynnistettävän. Yhdyshenkilön roolissa meillä on esimerkiksi sydänyhdyshenkilö, mutta sydänpotilaiden hoito on kuitenkin kaikilla työpareilla.”
Kiitämme tietenkin vastauksesta, jota siis odotimme yhden vuoden. Tähän viitaten en edes uskalla ajatella kuinka kauan tuon sanonnan "voisimme ajatella käynnistettävän" jalostuminen toiminnaksi mahtaakaan kestää!
LOKAKUU 2014
Selailin odotushuoneessa lehteä. I love me- messut. Piti oikein palata seuraavalta sivulta takaisin ja lukea uudelleen, kyllä, siinä todellakin lukee I love me- messut. Tarkemmalla tavaamisella selvisi, että messujen teema on Ole tärkeä itsellesi. Hieno oivallus, niinhän sitä sanotaan, että itsensä rakastaminen on avain moneen hyvään asiaan, kuten yleiseen hyvinvointiin.
Hyvinvointi on myös vahvasti esillä yhdistyksen syksyssä. Liikuntaa, kulttuuria, tietoa, käsillä tekemistä ja hemmottelua. Lisättäköön tähän vielä ripaus hömppää, niin hyvänolon tarjotin on valmis.
Hyvää oloa lisää myös yhdessä oleminen ja ennen kaikkea yhdessä tekeminen. Tämän moni osallistuva ihminen on huomannut.
Palataan taas odotushuoneeseen. Kesken lukemisen havahduin kuuntelemaan kahden henkilön purnausta taloyhtiön hallituksen toiminnasta. Kaikki tuntui olevan huonosti, hallitus oli sisään lämpiävä, samat vanhat parrat istuivat siinä vuodesta toiseen. Tietoa salattiin, kotiin päin vedettiin ja pihatalkoot olivat huonosti järjestettyjä. Kävi myös selväksi, ettei kumpikaan puhuja osallistunut taloyhtiön kokouksiin, koska ”eihän siellä saa ääntään kuuluviin”.
Tuttua huttua vai mitä? Joskus omaa oloa helpottaa, kun saa kunnolla narista toisten tekemisestä. Kysymys, joka kannattaa itselleen kuitenkin esittää kuuluu: jääkö minulle tuosta hetken helpotuksesta hyvä mieli? Perustuvatko omat olettamukseni huhuihin ja kannattaako niitä huhuja jatkaa ihan vain sosiaalisen juoruilun merkeissä jos faktasta ei ole tietoa? Kannattaisiko minun ihan itse ottaa asioista selvää?
Odotushuoneessa vierähti lähes tunti. Lääkäri oli myöhässä olostaan huolimatta rauhallinen ja kuunteleva. Jäi hyvä mieli. Kävelin autolle kauniissa syysilmassa ja huomasin hymyileväni: I love me – ole tärkeä itsellesi!
Selailin odotushuoneessa lehteä. I love me- messut. Piti oikein palata seuraavalta sivulta takaisin ja lukea uudelleen, kyllä, siinä todellakin lukee I love me- messut. Tarkemmalla tavaamisella selvisi, että messujen teema on Ole tärkeä itsellesi. Hieno oivallus, niinhän sitä sanotaan, että itsensä rakastaminen on avain moneen hyvään asiaan, kuten yleiseen hyvinvointiin.
Hyvinvointi on myös vahvasti esillä yhdistyksen syksyssä. Liikuntaa, kulttuuria, tietoa, käsillä tekemistä ja hemmottelua. Lisättäköön tähän vielä ripaus hömppää, niin hyvänolon tarjotin on valmis.
Hyvää oloa lisää myös yhdessä oleminen ja ennen kaikkea yhdessä tekeminen. Tämän moni osallistuva ihminen on huomannut.
Palataan taas odotushuoneeseen. Kesken lukemisen havahduin kuuntelemaan kahden henkilön purnausta taloyhtiön hallituksen toiminnasta. Kaikki tuntui olevan huonosti, hallitus oli sisään lämpiävä, samat vanhat parrat istuivat siinä vuodesta toiseen. Tietoa salattiin, kotiin päin vedettiin ja pihatalkoot olivat huonosti järjestettyjä. Kävi myös selväksi, ettei kumpikaan puhuja osallistunut taloyhtiön kokouksiin, koska ”eihän siellä saa ääntään kuuluviin”.
Tuttua huttua vai mitä? Joskus omaa oloa helpottaa, kun saa kunnolla narista toisten tekemisestä. Kysymys, joka kannattaa itselleen kuitenkin esittää kuuluu: jääkö minulle tuosta hetken helpotuksesta hyvä mieli? Perustuvatko omat olettamukseni huhuihin ja kannattaako niitä huhuja jatkaa ihan vain sosiaalisen juoruilun merkeissä jos faktasta ei ole tietoa? Kannattaisiko minun ihan itse ottaa asioista selvää?
Odotushuoneessa vierähti lähes tunti. Lääkäri oli myöhässä olostaan huolimatta rauhallinen ja kuunteleva. Jäi hyvä mieli. Kävelin autolle kauniissa syysilmassa ja huomasin hymyileväni: I love me – ole tärkeä itsellesi!
SYYSKUU 2014
Jälleen kerran katsaus menneeseen kesään tiivistyy kohdallani Tove Janssonin iki-ihanan Syyslaulun sanoihin:
”Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.”
Varmaan moni muukin ajattelee samoin, mutta eipä huolta, pitkä syksy on edessä ja jokainen kohtaaminen tuolla kaupungilla jäsenten ja muiden tuttujen kanssa antaa taas
uutta energiaa. On mukava kuulla, että kerhojamme on odotettu, tulee aivan mieleen kouluajat ja se, kuinka tutun porukan näkeminen kesäloman jälkeen tuntui hyvältä.
Maaottelukävely Walking Day, pidetään Kaivopuistossa lauantaina 27.9. Nyt olisi hyvä tilaisuus sinunkin työssä käyvä jäsen lähteä mukaan. Kävelystä löytyy lisää tietoa Ajankohtaista- sivulta ja tietysti Reumaliiton nettisivuilta. Yhdistys tarjoaa linja-autokyydin, lähdön aikataulu on vielä avoin, mutta tiedotamme siitä ajoissa.
Lähdetään siis joukolla edustamaan Keravaa ja viettämään mukava päivä kauniissa
Kaivopuistossa!
Tapaamisiin
Kristiina
Jälleen kerran katsaus menneeseen kesään tiivistyy kohdallani Tove Janssonin iki-ihanan Syyslaulun sanoihin:
”Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.”
Varmaan moni muukin ajattelee samoin, mutta eipä huolta, pitkä syksy on edessä ja jokainen kohtaaminen tuolla kaupungilla jäsenten ja muiden tuttujen kanssa antaa taas
uutta energiaa. On mukava kuulla, että kerhojamme on odotettu, tulee aivan mieleen kouluajat ja se, kuinka tutun porukan näkeminen kesäloman jälkeen tuntui hyvältä.
Maaottelukävely Walking Day, pidetään Kaivopuistossa lauantaina 27.9. Nyt olisi hyvä tilaisuus sinunkin työssä käyvä jäsen lähteä mukaan. Kävelystä löytyy lisää tietoa Ajankohtaista- sivulta ja tietysti Reumaliiton nettisivuilta. Yhdistys tarjoaa linja-autokyydin, lähdön aikataulu on vielä avoin, mutta tiedotamme siitä ajoissa.
Lähdetään siis joukolla edustamaan Keravaa ja viettämään mukava päivä kauniissa
Kaivopuistossa!
Tapaamisiin
Kristiina
TOUKOKUU 2014
Vietimme tänään 20.5 kerhojen päättäjäisiä, joten kesäkautemme on alkamassa ja ilmatkin ovat muuttumassa kesäisiksi. Kevätretkemme 19.5 Vironperälle sujuikin varsin helteisissä merkeissä!
Syyskauden aloitamme 9.9 ja syyskuuhun ajoittuu myös perinteinen ulkoilupäivämme Järvenpään Reumayhdistyksen kanssa. Tällä kerralla kaksintaistelu muuttuu kolmen kunnan väliseksi ystävyysotteluksi, koska saamme mukaamme myös Tuusulan yhdistyksen.
27.9 osallistumme Suomen-, Ruotsin- ja Viron reumaliittojen järjestämään kävelypäivään Helsingin Kaivopuistossa.
Kevätkausi on ollut kaikkiaan varsin vireä ja se jätti mukavan yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Negatiivisena asiana haluan kuitenkin mainita Keravan kaupungin kauniistikin sanoen "hitaan" suhtautumisen marraskuussa 2013 lähettämäämme reumahoitaja-aloitteeseen. 19.3.2014 lähettämäni kysely asian etenemisestä poiki vastauksen, jossa todettiin, että aloitteemme on siirretty kaupungin avohoidosta vastaavalle taholle. Sen jälkeen onkin jälleen ollut hiljaista niin kaupungin kuin myös kaupunginvaltuutettujen taholta. Ehkäpä tällä vauhdilla vietämme aloitteen 1-vuotis-syntymäpäivää ensi syksynä:)
Oikein hyvää kesää kaikille! Tavataan toiminnan merkeissä syksyllä, vaikka tässä vaiheessa ei juurikaan syksyä viitsisi ajatella!
Kristiina
Vietimme tänään 20.5 kerhojen päättäjäisiä, joten kesäkautemme on alkamassa ja ilmatkin ovat muuttumassa kesäisiksi. Kevätretkemme 19.5 Vironperälle sujuikin varsin helteisissä merkeissä!
Syyskauden aloitamme 9.9 ja syyskuuhun ajoittuu myös perinteinen ulkoilupäivämme Järvenpään Reumayhdistyksen kanssa. Tällä kerralla kaksintaistelu muuttuu kolmen kunnan väliseksi ystävyysotteluksi, koska saamme mukaamme myös Tuusulan yhdistyksen.
27.9 osallistumme Suomen-, Ruotsin- ja Viron reumaliittojen järjestämään kävelypäivään Helsingin Kaivopuistossa.
Kevätkausi on ollut kaikkiaan varsin vireä ja se jätti mukavan yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Negatiivisena asiana haluan kuitenkin mainita Keravan kaupungin kauniistikin sanoen "hitaan" suhtautumisen marraskuussa 2013 lähettämäämme reumahoitaja-aloitteeseen. 19.3.2014 lähettämäni kysely asian etenemisestä poiki vastauksen, jossa todettiin, että aloitteemme on siirretty kaupungin avohoidosta vastaavalle taholle. Sen jälkeen onkin jälleen ollut hiljaista niin kaupungin kuin myös kaupunginvaltuutettujen taholta. Ehkäpä tällä vauhdilla vietämme aloitteen 1-vuotis-syntymäpäivää ensi syksynä:)
Oikein hyvää kesää kaikille! Tavataan toiminnan merkeissä syksyllä, vaikka tässä vaiheessa ei juurikaan syksyä viitsisi ajatella!
Kristiina
HELMI- MAALISKUU 2014
Talvi on ollut varsin erikoinen, vielä joulukuussa orvokit kukkivat kuistilla ja maaliskuun alussa lumikellot olivat jo kukassa. Mukaan mahtui kuitenkin myös liukkaita kelejä ja olin itse yksi niistä, jotka tuiskahtivat nurin ja sain / jouduin taas toviksi tarkastelemaan lähiympäristön esteettömyyttä ihan konkreettisesti. Vanha omakotitalo korkealla mäellä ja kaukana kaupoista on aikamoinen haaste silloin kun liikuntakyky on keppien varassa:)
Uumoilin tammikuussa, että kuluva vuosi tuo liitolle uutta säpinää ja nyt siitä on jo merkkejä tullut Keltaisen nauhan päivän videon myötä. Liiton näkyvyys saa vielä merkittävän lisän kunhan arpajaiskampanja pyörähtää käyntiin.
Näkyvyydestä pääsenkin sujuvasti näkymättömyyteen. Lähetimme kaupungin päättäjille jo marraskuussa kirjeen, jossa ehdotimme varsin kustannustehokasta tapaa saada Keravallekin reumahoitaja. Asiasta ei ole kuulunut yhtään mitään, vaikka pyysimme kommentteja. Mielenkiinnolla odotamme, saako tänään 19.3 lähettämämme uusi kirje ketään heräämään!
Kuluva vuosi tuo mukanaan myös uusia henkilövalintoja aluekokousten ja liiton edustajakokouksen merkeissä. Toivottavasti yhdistykset saavat nostettua jäsenistöstään aktiivisia ja uusia asioita pelkäämättömiä ehdokkaita. Se olisi meidän kaikkien etu.
Hyvää kevättä ja hyviä kevätkokouksia!
Kristiina
Talvi on ollut varsin erikoinen, vielä joulukuussa orvokit kukkivat kuistilla ja maaliskuun alussa lumikellot olivat jo kukassa. Mukaan mahtui kuitenkin myös liukkaita kelejä ja olin itse yksi niistä, jotka tuiskahtivat nurin ja sain / jouduin taas toviksi tarkastelemaan lähiympäristön esteettömyyttä ihan konkreettisesti. Vanha omakotitalo korkealla mäellä ja kaukana kaupoista on aikamoinen haaste silloin kun liikuntakyky on keppien varassa:)
Uumoilin tammikuussa, että kuluva vuosi tuo liitolle uutta säpinää ja nyt siitä on jo merkkejä tullut Keltaisen nauhan päivän videon myötä. Liiton näkyvyys saa vielä merkittävän lisän kunhan arpajaiskampanja pyörähtää käyntiin.
Näkyvyydestä pääsenkin sujuvasti näkymättömyyteen. Lähetimme kaupungin päättäjille jo marraskuussa kirjeen, jossa ehdotimme varsin kustannustehokasta tapaa saada Keravallekin reumahoitaja. Asiasta ei ole kuulunut yhtään mitään, vaikka pyysimme kommentteja. Mielenkiinnolla odotamme, saako tänään 19.3 lähettämämme uusi kirje ketään heräämään!
Kuluva vuosi tuo mukanaan myös uusia henkilövalintoja aluekokousten ja liiton edustajakokouksen merkeissä. Toivottavasti yhdistykset saavat nostettua jäsenistöstään aktiivisia ja uusia asioita pelkäämättömiä ehdokkaita. Se olisi meidän kaikkien etu.
Hyvää kevättä ja hyviä kevätkokouksia!
Kristiina
TAMMIKUU 2014
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Reumaliitto lähtee vuoteen 2014 uuden toimitusjohtajan vetämänä. Maria Ekrothilla on vahva tausta varainhankinnassa ja yritysyhteistyö-osaamisessa, onhan hän toiminut mm. Lasten-klinikoiden Kummit ry:n toiminnanjohtajana. Maria esittäytyi puheenjohtajien ja sihteereiden koulutuspäivillä Tampereella ja täytyy sanoa, että hän todella osaa ”sytyttää” ja innostaa. Marian yhtenä tavoitteena on kehittää Reumaliiton brändiä ja näin laajentaa liiton julkisuuskuvaa, jossa usein unohtuu se, kuinka moneen eri diagnoosiryhmään liiton tekemä työ kohdentuu. Uskon, että tuleva vuosi tuo tullessaan liitolle kaivattua uutta ”säpinää” ja se säpinä varmaan yltää tänne yhdistystasolle asti.
Sote-asioissa pinnalla on 1.1.2014 voimaantullut asiakkaan laajentunut oikeus valita hoitopaikkansa kaikista Suomen terveyskeskuksista. Tästähän on jo saatu hieman esimakua, kun täällä lähialueella Sipoo on näyttävästi markkinoinut omaa terveyskeskustaan ja sen palveluja. Uudistuksen yhtenä lähtökohtana on siirtyä organisaatiokeskeisestä palvelujärjestelmästä kohti asiakaskeskeistä terveydenhuoltoa, jossa asiakkaan rooli korostuu ja tavoitteena on kaikkiaan parempi palvelukokemus. Kerrassaan hienoja tavoitteita, aika näyttää puhutaanko tulevaisuudessa julkisessa terveydenhuollossakin siitä, että "asiakas äänestää jaloillaan".
Kevään ohjelmasta sen verran, että jäsenille lähetettyyn tiedotteeseen on merkitty perinteisesti vain vakituiset kerhopäivät, kerhojen sisällöstä, luennoista ja muusta ohjelmasta; retkistä ym. tiedotamme tarkemmin kotisivuilla ja paikallis-lehdissä. Esimerkiksi Ystävänpäivätilaisuudes-samme 18.2 jauhopeukalot kilpailevat siitä, kuka leipoo parhaimman kuivakakun tai piirakan. Tule itsekin kilpailemaan tai valitsemaan voittaja!
Olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme!
Kristiina
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Reumaliitto lähtee vuoteen 2014 uuden toimitusjohtajan vetämänä. Maria Ekrothilla on vahva tausta varainhankinnassa ja yritysyhteistyö-osaamisessa, onhan hän toiminut mm. Lasten-klinikoiden Kummit ry:n toiminnanjohtajana. Maria esittäytyi puheenjohtajien ja sihteereiden koulutuspäivillä Tampereella ja täytyy sanoa, että hän todella osaa ”sytyttää” ja innostaa. Marian yhtenä tavoitteena on kehittää Reumaliiton brändiä ja näin laajentaa liiton julkisuuskuvaa, jossa usein unohtuu se, kuinka moneen eri diagnoosiryhmään liiton tekemä työ kohdentuu. Uskon, että tuleva vuosi tuo tullessaan liitolle kaivattua uutta ”säpinää” ja se säpinä varmaan yltää tänne yhdistystasolle asti.
Sote-asioissa pinnalla on 1.1.2014 voimaantullut asiakkaan laajentunut oikeus valita hoitopaikkansa kaikista Suomen terveyskeskuksista. Tästähän on jo saatu hieman esimakua, kun täällä lähialueella Sipoo on näyttävästi markkinoinut omaa terveyskeskustaan ja sen palveluja. Uudistuksen yhtenä lähtökohtana on siirtyä organisaatiokeskeisestä palvelujärjestelmästä kohti asiakaskeskeistä terveydenhuoltoa, jossa asiakkaan rooli korostuu ja tavoitteena on kaikkiaan parempi palvelukokemus. Kerrassaan hienoja tavoitteita, aika näyttää puhutaanko tulevaisuudessa julkisessa terveydenhuollossakin siitä, että "asiakas äänestää jaloillaan".
Kevään ohjelmasta sen verran, että jäsenille lähetettyyn tiedotteeseen on merkitty perinteisesti vain vakituiset kerhopäivät, kerhojen sisällöstä, luennoista ja muusta ohjelmasta; retkistä ym. tiedotamme tarkemmin kotisivuilla ja paikallis-lehdissä. Esimerkiksi Ystävänpäivätilaisuudes-samme 18.2 jauhopeukalot kilpailevat siitä, kuka leipoo parhaimman kuivakakun tai piirakan. Tule itsekin kilpailemaan tai valitsemaan voittaja!
Olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme!
Kristiina
JOULUKUU 2013
Paljon on taas tapahtunut. Syyskokous hyväksyi uudet sääntömme ja siirryimme hieman pidempään hallituskauteen. Hallituksen 2014 jäsenet on valittu ja järjestäytymiskokous pidetty. Onnea heille! Yhdistyksemme sai myös historiansa ensimmäisen kunniajäsenen.
Olemme tehneet aloitteen kaupungin päättäjille reumahoitaja-asiassa. Aloitteemme on kustannustehokas, emme vaadi paljoa, emme muuta kuin kaupunkimme soster-puolen halukkuutta yhteistyöhön joko Hyvinkään tai Peijaksen reumatiimin kanssa. Odotamme yhä jonkinlaista kommenttia lähestymiltämme tahoilta!
Syyskokouksessamme jäsenistömme kertoi huolestaan Keravan kiistellyn uimahallin kohtalosta. Uimahalli on tärkeä paikka meille monille ihan oman toimintakykymme kannalta. Emme kuitenkaan lähteneet yhdistyksenä viemään ajatuksiamme päättäjille, vaan käännyimme Keravan Vammaisneuvoston puoleen. Vammaisneuvostohan edustaa meitä kaikkia vammaisyhdistyksiä ja on paras toimielin kertomaan uimahallin tarpeellisuudesta ja vaatimaan ajantasaista uimahallia puolestamme Keravalle.
Kansainvälisenä Vammaistenpäivänä pidettiin keskustelutilaisuus erityisliikunnasta Keravan uimahallilla. Harmi, että yhdistyksistä oli paikalla vain vähän väkeä. Keskustelun lomassa oli helppo huomata kuinka toimintakykynsä jollakin tavalla menettänyt näkee asiat aikalailla eri tavalla kuin ns. terve. Nytkin kuulimme, kuinka ”Keravalla kaikki on lähellä”. Määritelmä ”lähellä” on aivan erilainen terveelle ja liikunnalliselle nuorehkolle henkilölle kuin iäkkäämmälle ja hieman huonommin liikkuvalle. Elämme juuri nyt vuodenaikaa, jolloin matka siihen "lähellä" olevaan kauppaankin saattaa olla aika haasteellinen monelle meistä.
Nyt on kuitenkin edessä joulunaika. Jokainen vapaaehtoisemme ansaitsee rauhallisen tauon, asioita ehtii viedä eteenpäin taas ensi vuonna.
Lämpimät kiitokset vuoden 2013 hallitukselle ja muille vapaaehtoisille! Olette muodostaneet hienon tiimin! Toivon, että jokainen jäsenemme joskus miettii hetken, kuinka on mahdollista, että yhdistys yleensä toimii… se toimii ihan siksi, että joukko vapaaehtoisia tekee työtä omalla ajallaan ja uskoo työhönsä - koko sydämellään!
Kristiina
_______________________________________________________________________________
Paljon on taas tapahtunut. Syyskokous hyväksyi uudet sääntömme ja siirryimme hieman pidempään hallituskauteen. Hallituksen 2014 jäsenet on valittu ja järjestäytymiskokous pidetty. Onnea heille! Yhdistyksemme sai myös historiansa ensimmäisen kunniajäsenen.
Olemme tehneet aloitteen kaupungin päättäjille reumahoitaja-asiassa. Aloitteemme on kustannustehokas, emme vaadi paljoa, emme muuta kuin kaupunkimme soster-puolen halukkuutta yhteistyöhön joko Hyvinkään tai Peijaksen reumatiimin kanssa. Odotamme yhä jonkinlaista kommenttia lähestymiltämme tahoilta!
Syyskokouksessamme jäsenistömme kertoi huolestaan Keravan kiistellyn uimahallin kohtalosta. Uimahalli on tärkeä paikka meille monille ihan oman toimintakykymme kannalta. Emme kuitenkaan lähteneet yhdistyksenä viemään ajatuksiamme päättäjille, vaan käännyimme Keravan Vammaisneuvoston puoleen. Vammaisneuvostohan edustaa meitä kaikkia vammaisyhdistyksiä ja on paras toimielin kertomaan uimahallin tarpeellisuudesta ja vaatimaan ajantasaista uimahallia puolestamme Keravalle.
Kansainvälisenä Vammaistenpäivänä pidettiin keskustelutilaisuus erityisliikunnasta Keravan uimahallilla. Harmi, että yhdistyksistä oli paikalla vain vähän väkeä. Keskustelun lomassa oli helppo huomata kuinka toimintakykynsä jollakin tavalla menettänyt näkee asiat aikalailla eri tavalla kuin ns. terve. Nytkin kuulimme, kuinka ”Keravalla kaikki on lähellä”. Määritelmä ”lähellä” on aivan erilainen terveelle ja liikunnalliselle nuorehkolle henkilölle kuin iäkkäämmälle ja hieman huonommin liikkuvalle. Elämme juuri nyt vuodenaikaa, jolloin matka siihen "lähellä" olevaan kauppaankin saattaa olla aika haasteellinen monelle meistä.
Nyt on kuitenkin edessä joulunaika. Jokainen vapaaehtoisemme ansaitsee rauhallisen tauon, asioita ehtii viedä eteenpäin taas ensi vuonna.
Lämpimät kiitokset vuoden 2013 hallitukselle ja muille vapaaehtoisille! Olette muodostaneet hienon tiimin! Toivon, että jokainen jäsenemme joskus miettii hetken, kuinka on mahdollista, että yhdistys yleensä toimii… se toimii ihan siksi, että joukko vapaaehtoisia tekee työtä omalla ajallaan ja uskoo työhönsä - koko sydämellään!
Kristiina
_______________________________________________________________________________
MARRASKUU 2013
Vaikea ajatella, että vuosi on jo näin pitkällä. Yhdistyksellä on tämän vuoden toimintaa vielä kuukauden verran ja sitten keräämme uusia voimia joulupyhien yli. Toimintasuunnitelma vuodelle 2014 on tehty ja se vahvistetaan perinteisesti syyskokouksessa 26.11.2013.
Yksi asia, joka hieman vaivaa minua toistuu usein puhuttaessa yhdistyksestämme: yhdistys mielletään nimenomaan reumayhdistykseksi ja unohdetaan, että olemme myös tule-sairaiden (tuki- ja liikuntaelinsairaudet) yhdistys. Näin kävi myös itselleni kun aikoinaan Ortonin selkäkuntoutuksessa sain tiedon, että lähin "selkäyhdistykseni" on Keravan Reuma ja Tules ry. Yritämme jatkossa korostaa myös tules- puolta yhdistyksen toimintaa esiteltäessä. Esim. liikuntahan meillä on jo nykyään sellaista, että se sopii kaikille tule-sairaille.
Reumahoitoon liittyen olemme lähestyneet kaupungin päättäjiä uudella aloitteella reumahoitaja-asiassa. Emme tässä tiukassa taloudellisessa tilanteessa toivo uutta vakanssia perustettavaksi, vaan ehdotamme ns. työssäoppimismenetelmää yhteistyössä sairaalan reumahoitotiimin kanssa. Kirjoitan lisää aiheesta kunhan saamme palautetta virkamiehiltä.
Joulumyyjäiset ovat tärkeä tulolähde yhdistykselle. Hyväntekeväisyysjärjestöjen yhteiset joulumyyjäiset pidetään Nikkarin koululla 8.12. Käsityökerho on pitkin vuotta tehnyt käsitöitä myyjäisiin, mutta lisääkin erilaisia käsitöitä mahtuu pöytään. Jos "neuloosi" on sinulle tuttu olotila ja sinulla on aikaa tehdä käsitöitä yli oman tarpeen, otamme niitä mielellämme vastaan. Yhdistys maksaa langat, ole yhteydessä myyjäisvastaavaamme. Myös leivonnaisia, kakkuja ym. herkullista kaivataan myyntipöytään!
Mukavaa kaamosaikaa, muistakaa, että yhdessäolo lämmittää ja tuo hyvän mielen!
Kristiina
________________________________________________________________________
Vaikea ajatella, että vuosi on jo näin pitkällä. Yhdistyksellä on tämän vuoden toimintaa vielä kuukauden verran ja sitten keräämme uusia voimia joulupyhien yli. Toimintasuunnitelma vuodelle 2014 on tehty ja se vahvistetaan perinteisesti syyskokouksessa 26.11.2013.
Yksi asia, joka hieman vaivaa minua toistuu usein puhuttaessa yhdistyksestämme: yhdistys mielletään nimenomaan reumayhdistykseksi ja unohdetaan, että olemme myös tule-sairaiden (tuki- ja liikuntaelinsairaudet) yhdistys. Näin kävi myös itselleni kun aikoinaan Ortonin selkäkuntoutuksessa sain tiedon, että lähin "selkäyhdistykseni" on Keravan Reuma ja Tules ry. Yritämme jatkossa korostaa myös tules- puolta yhdistyksen toimintaa esiteltäessä. Esim. liikuntahan meillä on jo nykyään sellaista, että se sopii kaikille tule-sairaille.
Reumahoitoon liittyen olemme lähestyneet kaupungin päättäjiä uudella aloitteella reumahoitaja-asiassa. Emme tässä tiukassa taloudellisessa tilanteessa toivo uutta vakanssia perustettavaksi, vaan ehdotamme ns. työssäoppimismenetelmää yhteistyössä sairaalan reumahoitotiimin kanssa. Kirjoitan lisää aiheesta kunhan saamme palautetta virkamiehiltä.
Joulumyyjäiset ovat tärkeä tulolähde yhdistykselle. Hyväntekeväisyysjärjestöjen yhteiset joulumyyjäiset pidetään Nikkarin koululla 8.12. Käsityökerho on pitkin vuotta tehnyt käsitöitä myyjäisiin, mutta lisääkin erilaisia käsitöitä mahtuu pöytään. Jos "neuloosi" on sinulle tuttu olotila ja sinulla on aikaa tehdä käsitöitä yli oman tarpeen, otamme niitä mielellämme vastaan. Yhdistys maksaa langat, ole yhteydessä myyjäisvastaavaamme. Myös leivonnaisia, kakkuja ym. herkullista kaivataan myyntipöytään!
Mukavaa kaamosaikaa, muistakaa, että yhdessäolo lämmittää ja tuo hyvän mielen!
Kristiina
________________________________________________________________________
LOKAKUU 2013
Syksyn toiminta on lähtenyt mukavasti liikkeelle.Ulkoilupäivämme yhdessä Järvenpään Reumayhdistyksen kanssa keräsi yli 60 osanottajaa. Oli ilo nähdä yhteistyökumppaneita rennossa ja hieman kilpailevassakin ilmapiirissä!
Yhteistyömme jatkui 8.10 yhteisellä matkalla aluetoimikunnan järjestämään Reumailtaan Hyvinkäälle ja jatkuu edelleen 24.10 Mäntsälään, jossa meille luennoi Jukka-Pekka Kouri aiheenaan Tiedolla päin kipua. Mäntsälään lähtee bussikuljetus Keravan rautatie-asemalta . On harmi, että tällaiset mielenkiintoiset iltaohjelmat eivät saa kovinkaan monia jäseniämme liikkeelle. On tietenkin totta, että iltaisin kaupungilla liikkuminen on hivenen pelottavaa, mutta yhteinen ilta myös antaa paljon – niin tietoa kuin yhdessäolon antamaa
hyvää oloakin!
Tästä pääsenkin sujuvasti Keravan Vanhusten viikon avajaisjuhlaan, jota vietettiin Seurakuntasalilla sunnuntaina 6.10. Juhlassa minua kosketti erityisesti Vuoden vapaaehtoisen tittelin saaneen Jorma Kaatrasalon toivomus meille kaikille: ”Käykäämme taistelua yksinäisyyttä vastaan! Etsikää jokainen yksi yksinäinen ihminen, ettei hän enää olisi yksinäinen”. Tässä lausahduksessa mennään mielestäni aikalailla yhdistysten toiminnan ytimeen, eli yksilöön. Toiminnallamme voi olla monia merkityksiä, juhlapuheissa varsinkin, mutta silloin vasta yhdistys onnistuu kun se todella saa yhdenkin yksilön mukaan toimintaan, osallistumaan ja olemaan osallinen!
Kirjoitin Vanhusten viikosta. On totta, että yhdistyksemme aktiivit ovat aikalailla 60+ ikäisiä ja pääosin jo työelämästä poistuneita. Siksi iltatoimintamme on vähäisempää kuin päivätoiminta. Heitän kuitenkin niin sanotusti pallon nuoremmille/ työelämässä oleville jäsenillemme: yhdistys voi järjestää enemmänkin iltatoimintaa JOS vain löydämme vapaaehtoisia vetämään tällaista toimintaa ja tietysti riittävästi jäseniä osallistumaan toimintaan myös iltaisin! Jos sinulla on halua alkaa koota iltaryhmää, esim. vertais-tukiryhmää tms. ota ihmeessä yhteyttä minuun tai muihin hallituksen jäseniin nyt hyvissä ajoin ennen syyskokousta, jolloin ensi vuoden talousarvio vahvistetaan.
Nautitaan kauniista ruskasta ja tulkaa mukaan – Kekri-juhlaan, syysretkelle, teatteriin ja jouluruokailuun – sekä tietysti kerhoihin ja luennoille!
Kristiina
_________________________________________________________________________
SYYSKUU 2013
Hyvin levätyn ja kauniin kesän jälkeen on yhdistyksen taas aika aloittaa uusi syyskausi, nyt tuoreena 60 vuotiaana. Vielä kerran kiitokset kaikille keväisen juhlamme järjestelyihin ja itse juhlaan osallistuneille! Oli ilo nähdä lukuisa joukko jäseniä ja yhteistyökumppaneita nauttimassa keväisestä yhdessäolon hetkestä.
Tänä vuonna jätimme perinteisen Kotorannan retken tekemättä, koska heti kauden aluksi kisailemme rakkaan kilpakumppanimme Järvenpään Reuman kanssa Kesärinteellä ulkoilupäivän merkeissä. Yhteistyö on muutenkin avainasemassa niin meidän, kuten muidenkin yhdistysten toiminnassa. Syksyyn mahtuu kaksikin Reumailtaa, toinen Hyvinkäällä ja toinen Mäntsälässä, jossa pitäisi olla vierailijana J.P Kouri. Näihin tilaisuuksiin järjestämme kuljetuksen yhdessä Järvenpään ja Tuusulan reumayhdistysten kanssa.
Syyskokouksen asialistalla on mm. uusien sääntöjen käyttöönotto. Reumaliitto on tehnyt yhdistyksille mallisäännöt, joissa merkittävin ero yhdistyksemme nykyisiin sääntöihin on hallituksen jäsenten toimikausien pituus. Nykysäännöissä hallituksen jäsenet valitaan vuodeksi kerrallaan ja mallisäännöissä toimikausi on kaksi vuotta. Hallitus päätti 6.5 kokouksessaan esittää yhdistyksen syyskokoukselle, että yhdistyksemme ottaisi uudet säännöt käyttöön.
Olemme jättäneet hakemuksen Solaris-lomille saadaksemme tuetun loman vuodelle 2014. Ajankohta olisi joko toukokuun loppupuoli tai elo- syyskuu. Tiedotamme lomasta heti kun saamme päätöksen.
Hyvää syksyn alkua ja toivottavasti - tapaamisiin!
Kristiina